*

Upseerikerhon paviljonki

Kuivasaari – suurvaltapolitiikan historiaa, asetekniikkaa ja säilynyttä luontoa

  • Kuivasaaren laiturin viereinen pumppuhuone
    Kuivasaaren laiturin viereinen pumppuhuone
  • Kuivasaaren järeä tykkitorni, jonka alla on neljä kerrosta laitehuoneita.
    Kuivasaaren järeä tykkitorni, jonka alla on neljä kerrosta laitehuoneita.
  • Kuivasaaren 305/52 Obuhov ampuu. Kuva Jarmo Nieminen
    Kuivasaaren 305/52 Obuhov ampuu. Kuva Jarmo Nieminen

Kymmenen kilometriä lähes suoraan etelään Helsingin Kauppatorilta sijaitsee pienehkö Kuivasaaren linnakesaari.  Silloin tällöin saaren nimi nousee esiin uutisissa. Viimeksi näin tapahtui eilen 12.4.2012, kun Kuivasaaren järeällä tykillä ammuttiin kunnialaukaukset molemmille satavuotiskausille, jotka Helsinki on toiminut Suomen pääkaupunkina.

Kuivasaari on kuitenkin paljon muutakin kuin vain kunnialaukausten ammuntapaikka. Se on sijainnut sekä Venäjän keisarikunnan että Suomen tasavallan turvallisuuspolitiikan keskiöissä noin 100 vuoden ajan. Itse asiassa se yhdessä muiden Helsingin merilinnoituksen osien kanssa oli merkittävässä roolissa, kun 1800-luvun alun vaatimaton Helsingin kaupunki kasvoi itsenäisyyden alkuun mennessä pääkaupungin lisäksi maamme merkittävimmäksi taloudelliseksi keskukseksi ja koko keisarikunnan pääkaupungin, Pietarin, puolustuksen kulmakiveksi.  

Itsenäisyyden ajan Kuivasaari yhdessä Suomen Tasavallan Venäjältä perimän ja uudistaman Helsingin meripuolustuksen kanssa on osa ainutlaatuista mutta vähemmän tunnettua menestystarinaa, joka pelasti Helsingin täystuholta toisen maailmansodan aikana. Kuivasaarella on paljon kerrottavaa myös kylmien sotien ajoilta, jolloin sotaväkemme joutui suurvaltojen puristuksessa keksimään hyvin erikoisia ratkaisuja maanpuolustuksen uskottavuuden turvaamiseksi.

Kuivasaaressa on järeän 12-tuumaisen kaksoistykkitornin lisäksi esillä lähes kaikki Suomen itsenäisyyden aikana käytetyt rannikkotykit ja lisäksi 1960-luvulla käyttöön otettua meritorjuntaohjuskalustoa. Saaren oppaat osaavat selittää tarvittaessa yksityiskohtia myöten sotavuosien ja kylmän sodan aikaiset rannikkopuolustuksen salaisuudet anekdootteineen.

Kuivasaari on myös luontokohde. Kuten yleensäkin puolustushallinnon käyttämät alueet myös Kuivasaari on pääosin säilynyt luonnoltaan samanlaisena, kuin se oli jo satoja vuosia sitten. Sotilaiden perheiden toiminnoilla on kuitenkin ollut vaikutuksensa pieneltä osin saaren kasvillisuuteen, ja sillä puolestaan on ollut paljon suurempi vaikutus suomalaisten puutarhoihin. Mutta en aio kertoa tätä salaisuutta nyt tässä jutussa.

En siis paljasta Kuivasaaren tarinaa kovin paljoa enempää tässä blogikirjoituksessa kolmesta syystä. Ensinnäkin Sinulla on mahdollisuus kokea koko elämys itse vierailemalla Kuivasaaressa. Toiseksi en halua vähentää Kuivasaaren oppaiden mainioiden tarinoiden vaikutusta, sillä ne iskevät tajuntaan parhaiten paikalla ensi kertaa kuultuna. Kolmanneksi tunnustan, että yhdessä blogikirjoituksessa en pysty antamaan kattavaa kuvausta siitä kaikesta, mitä opastettu retki Kuivasaareen antaa. Mutta seuraavassa vähän tietoa siitä, miten voit tutustua Kuivasaareen tulevan kesän aikana.

Kuivasaari on edelleen sotilasaluetta, jonne ei saa saapua ilman asianmukaista lupaa. Puolustusvoimat käyttää aluetta ajoittain harjoituksiinsa. Saaressa oleva rannikkotykistökalusto on kuitenkin jo poistettu operatiivisesta käytöstä. Kuivasaaren opastuksista ja saaren kaluston ylläpidosta vastaa nykyisin Suomenlinnan Rannikkotykistökilta –niminen maanpuolustusyhdistys, joka kerää varoja ylläpitoon pääosin juuri opastettujen kierrosten pääsymaksuilla. Ne menevät lyhentämättömästi Kuivasaaren historiallisten kohteiden huoltoon. Edes oppaille ei makseta palkkioita. Kuivasaari onkin killan talkootoiminnan turvin muuttunut entisestä linnakesaaresta Suomenlahden rannikkopuolustuksen historialliseksi museoksi ja luontokohteeksi.

Kuivasaareen järjestetään kaikille Suomen kansalaisille avoimia yleisöretkiä ensi kesänä kolmena viikonloppuna. Näiden viikonloppujen aikana kahtena lauantaina saaressa on myös ammattitaitoinen luonto-opas, joka keskittyy vain Kuivasaaren saaristoluonnon esittelyyn. Myös ulkomaiden kansalaisilla on mahdollisuus vierailla Kuivasaaressa yhtenä yleisöviikonloppuna. Näistä retkistä saa lisätietoja tästä nettiosoitteesta. Saareen on mahdollista päästä myös yksityisesti esimerkiksi yhdistys- tai yritysvierailun merkeissä. Kaikki Helsingin saaristoristeilyjä järjestävät yrittäjät osaavat järjestää risteilyn, jolla voi tutustua Kuivasaareen. Merimatka esimerkiksi Kauppatorilta Kuivasaareen kestää vesibussilla alle 30 minuuttia. Kuivasaaren opastetun kierroksen pituus vaihtelee asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta siihen on syytä varata vähintään puolitoista tuntia.

Oikeastaan Kuivasaari on enemmän kuin museo tai luontokohde. Se on edelleen Suomen pääkaupungin edustan strategisesti tärkeällä alueella oleva maanpuolustusharrastuksen kohde yhdelle vireimmistä maanpuolustuskilloista, jonka jäsenet eivät halunneet luovuttaa, kun Sotamuseon (=valtion) rahat eivät riittäneet Kuivasaari-nimisen kansallisaarteen säilyttämiseen. Kuivasaaressa vierailtuasi Sinulle jää hyvä mieli myös siitä, että näet perinteisellä suomalaisella talkoo- tai vapaaehtoistyöperinteellä saatavan aikaan aikamoisia asioita.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Pekka Manner

Eikös Hesan Vihreät hamua noita sotilassaaria omilleen, että sinne hipit pääsis asumaan?

Käyttäjän mikkottaavitsainen kuva
Mikko Taavitsainen

Kaupunginvaltuutettu Osmo Soininvaaran johdolla on tehty aika laajaa kannatusta saanut valtuustoaloite Santahaminan varuskuntasaaren saamiseksi kaupungin tarpeisiin. Puolustusvoimat ei ole tästä kuitenkaan innostunut, enkä usko Santahaminan poistuvan varuskuntakäytöstä näköpiirissä olevana aikana. Helsingin demareilla taitaa olla jopa paikallisyhdistystasoinen päätös Santahaminan varuskunnan poistamisesta.

Suomenlinnan ja Santahaminan välissä olevat Vallisaari ja Kuninkaansaari siirtynevät konsensuksella Helsingin hallintaan pikapuoliin. Mutta Kuivasaarta ei ole mikään porukka hamunnut. Ehkä se on saarena liian kaukana ja pieni.

Vihreät ovat myös tavoitelleet Helsingin ja Espoon rajan tuntumassa olevaa Melkin saarta. Kymmenisen vuotta sitten he kaavailivat sinne vihreää ekokaupunginosaa. Kun itse olen asunut useita kovia talvia saaristossa, antaisin mielelläni mahdollisuuden tällaiseen vihreään kokeiluun sillä ehdolla, että asumisen kulut, hiilijalanjälki ja muukin vihreys todella mitataan. Epäilen tuollaisten hankkeiden onnistumista, mutta eihän sitä varmuudella tiedä ennen reaalimaailman testausta.

Henry Hammar

Hesalaiset vihreät eivät erota palmua koivusta. Tärkeintä heille on se, että ratikat kulkevat ja korttelikapakoita on tarpeeksi ja niistä saa halpaa punkkua. Santiksesta he haluavat rakentaa jonkinlaisen vihreän utopian, jossa suomenkieli olisi luultavasti vähemmistönä. Kortteleissa sijaitsisi veronmaksajien rahoilla eläviä taide ym. pajoja. Energiaa syntyisi propellien pyörittämänä yllin kyllin, samalla kun agitaattorit pitäisivät punavihreän aatteen kyllästämiä esitelmiä, jossa rasta lettiset aktivistit ja muu älymystö saa tietoa uudesta maailmanjärjestyksestä.

Käyttäjän mikkottaavitsainen kuva
Mikko Taavitsainen

Minulla ei olisi mitään sitä vastaan, että tuollainen Hammarin mainitsema vihreän utopian kokeilu tehtäisiin. Kunhan se tehtäisiin markkinaehtoisesti, siis ilman veronmaksajien tukiaisia. Kokeiluun olisi nopeasti valjastettavissa jokunen pienempi saari, esim. Vasikkasaari tai Pihlajasaari.

Henry Hammar

Upeata perinteen vaalimista. Siellä pitäis kyllä joskus käydä. Obuhovin jyräyksen jos vielä pääsisi kokemaan, niin olisi mistä kertoa.

Käyttäjän mikkottaavitsainen kuva
Mikko Taavitsainen

Kyllähän sen kokemaan pääsee. Kiltalaiset ampuvat tänä vuonna vielä ainakin kaksi kertaa, joten hommaapa porukka, ja tilaatte opastetun kierroksen ampumapäiville. Seuraavan kerran taitaa paukkua 9.7., kun Merivoimat viettävät vuosipäiväänsä Helsingissä. Ja viimeisen kerran tänä vuonna ammutaan 1.9., kun Suomenlinnan Rannikkotykistökilta juhlii 50-vuotista kiltataivaltaan.

Rannikkotykistökiltaan voi liittyä myös jäseneksi. Kiltalaisista muodostettu tykkiryhmäkin (noin 30 henkeä) tarvitsee aika-ajoin täydennystä, joten vaikka ampumaan pääsy on mahdollista.

Henry Hammar

Joo kyllähän se kiinostais, ongelma vaan on se että asustelen läntisessä naapurimaassa, joten reissu täytyy etukäteen suunitella.
Itselläni on melkein naapurissa Femören 7,5 mm kallioon kaivettu tykkiasema tulenjohto ja miehistötiloineen, joka on museoitu ja sellaisenna aika mielenkiintoinen nähtävyys. Tykeillä ei valitettavasti ammuta.

Käyttäjän mikkottaavitsainen kuva
Mikko Taavitsainen

Kuivasaaressa muuten on sinne 1960-luvulla rakennettu suomalainen vastine tuolle ruotsalaiselle 75 mm:n rannikkotykille. Meillä aseeksi valittiin 100 mm:n panssarivaunukanuuna. Kuivasaaren neljä edelleen täysin ampumakuntoista tykkiä siis muodostavat 100 mm:n tornikakuunapatterin. Tänä kesänä ensimmäistä kertaa opastusretkiin sisällytetään tämän vasta muutama vuosi sitten sodan ajan käytöstä poistetun asetyypin esittely.

Stacy Siivonen

Kuivasaari on hieno paikka, olen käynyt siellä kerran. Vihreät todella eivät erota palmua koivusta, on hyvä, että Santahamina säilyy suljettuna.

Käyttäjän mikkottaavitsainen kuva
Mikko Taavitsainen

Olen myös ihmetellyt Vihreiden hinkua Santahaminaan ja muihinkin saariin. Tosiasia nyt vaan on se, että juuri näissä Puolustusvoimien käyttämissä saarissa alkuperäinen luontokin on säilynyt parhaiten koko Helsingin alueella. Ja tärkein syy on ollut se, että ne ovat olleet suljettuja alueita ja kaupunkikaavoituksen ulottumattomissa.

Herkkää Kuivasaarta nyt kuitenkin yritetään Suomenlinnan Rannikkotykistökillan talkoovoimin avata yhä enemmän tavallisten kansalaisten virkistykseksi. Se tehdään opastetuilla retkillä, jotta luonto ja historialliset kohteet säilyisivät myös seuraaville sukupolville. Jotenkin nuo periaatteet kuulostavat niin vihreiltä. Mutta vihreät toimijat eivät näytä niitä arvostavan.

Kiitos kommentista!

Matti Blomqvist

Kyllä Helsinkiä pitää kehittää kaupungin asukkaiden, ei vihreiden eikä etenkään kapiaisten ikimuistoisten saunapaikkaetujen ehdoilla. Santahaminan kasarmit on aikanaan venäläisten sinne rakentamat ja olivat toki silloin tarpeellisia. Tänään, noin militäärisesti ajateltuna, ei niinkään tarpeellisia. Samoin kuin Kuivasaaren järeä patterikin.

Santahamina on kooltaan noin 400 hehtaaria, johon saisi asutettua melkoisen määrän uusia helsinkiläisiä. Nyt alueella asuu ja työskentelee vain noin tuhat ihmistä + varusmiehet (1500 hlöä). Alue on siis selvässä vajaakäytössä kaupunkisuunnittelun kannalta.

Santahamina ei ole erityinen luontokohde vaikka siellä onkin säilynyt koskematonta luontoa ihan mukavasti. Parhaat kohteet pitää toki säilyttää jatkossakin jos ja kun aluetta aikanaan rakennetaan asukaskäyttöön.

Kuivasaari on hyvin mielenkiintoinen kohde ja vanhana tykkimiehenä taidankin tehdä sinne retken.

Hyvästä informaatiosta kiittäen.

Käyttäjän mikkottaavitsainen kuva
Mikko Taavitsainen

Kuivasaaren tykkitien varrelle esille asetetuista tykeistä saa hyvän kuvan nykyaikaisen tykkitekniikan kehityksestä viimeisen 150 vuoden ajalta. Tervemenoa tai -tuloa Kuivasaareen riippuen siitä, olenko vierailupäivänäsi paikalla saaressa. Opastan itsekin siellä silloin tällöin.

Santahaminasta ilmestyy huomattava teos ensi syksynä. Sen kirjoittajana on everstiluutnantti evp. ja nykyinen kaupunginvaltuutettu Jarmo Nieminen. Tietojeni mukaan kirjassa selostetaan myös nykyisten vaikuttajien ajatuksia Santahaminan tulevaisuudesta. Veikkaanpa, että Blomqvistin mainitsema näkökulma Santahaminasta asuntokäytössä on kirjassa myös esillä mutta ei ainoana näkökulmana.

Kun tämä kirjoitus ei käsittele Santahaminaa, en jatka asiasta enempää. Hyviä kirjoituksia asiasta pitkine kommenttiketjuineen löytyy mm. Puheenvuoron puolelta: http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/search/apachesolr_....

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset